Completorium

Etusivu - Käytäntö - Taustamateriaali - Ilmoittautuminen - Järjestäjät

Pukeutumisesta

1200-luvun sistersiläismunkkeja rukouksessa ja työssä.

Pelissä käytettävien vaatteiden ja muiden proppien tulee olla valmistettu mahdollisuuksien mukaan historiallisesti sopivia materiaaleja ja kaavoja käyttäen. On syytä huomioida, että valtaosa hahmoista on luostarin väkeä tai muuten vähemmän varakkaita matkustavaisia; olemassaolevia vaatteita yhdistelemällä pääsee jo pitkälle, joskin on syytä huomioida että aikakaudella myös miehet käyttivät polven alle ulottuvia mekkoja. Useimmilla pelaajilla lieneekin ainakin osa tarvittavista vaatekappaleista jo valmiiksi. Lainavaatteitakin saattaa järjestyä.

Tuomas Akvinolainen, dominikaaniveli.

Pelissä pyritään luomaan yhteneväinen ilme ohjeistamalla munkki- ja nunnahahmojen pelaajia samanlaisiin päällysvaatteisiin. Sistersiläiset tunnettiin "valkoisina munkkeina", mutta varhaisempien kuvalähteiden perusteella luostariarjessa he käyttivät myös ruskeita työvaatteita. Pelissä munkki- ja pappihahmot voivat siis pukeutua ruskeaan mekkoon, ja lisätä päälle valkoisen scapularin (tabardimainen polvien alle ulottuva vaate). Nunnilla yhdenmukaisuus luodaan samanlaisilla mustilla hunnuilla (ohjeet alempana). Noviisihahmoilla huntu on valkoinen. Myös "mustiksi veljiksi" kutsutuilla dominikaaneilla suositeltavin vaate on valkoinen mekko, jonka päälle tulee musta viitta, hartiahuppu tai scapular.

Perusvaatetus

Nykyisistä kankaista villa ja pellava olivat tyypillisiä keskiajan Euroopassa. Myös puuvilla ja silkki tunnettiin, mutta etenkin jälkimmäinen oli kallista. Parhaiten sopivat kankaat, joissa kude erottuu. Päällysvaatteiden materiaalina oli tyypillisesti villa, jota käytettiin värjäämättömänä tai paikallisilla kasveilla helposti värjättynä vihreän, keltaisen ja ruskean sävyinä. Keskieurooppalaisilla tosin on laajempi valikoima värikasveja kuin Suomessa, joten luostarin ulkopuoliset saavat myös halutessaan käyttää sinistä ja punaista kangasta. Luostarilupauksen tehneiden on syytä pitäytyä hillityissä sävyissä.

Leipänsä eteen työskenteleville mieshahmoille sopivat parhaiten noin puoliväliin pohjetta ulottuva mekko, lahkeet ja matalat kengät. 1200-luvulla hihan yläosa oli usein väljä kyynärpäähän asti, ja melko tiukka ranteesta. Päällysvaatteiksi sopivat puoliympyräviitat ja hartiahuput tai tunikan tapaisesti kaavoitettu gardecorps (ks. kuvat molemmin puolin), jonka kainaloaukoista kädet saattoi työntää ulos. Munkeille suositeltavampia ovat täyspitkät mekot sekä scapular-viitat. Alimmaisena päähineenä oli usein yksinkertainen pellavamyssy (ohjeet alla). Hartiahuppu on hyvä yleispäähine. 1200-luvulla sekä hännät että hartiat peittävä kangas olivat lyhyempiä kuin 1400-luvun häntähupuissa (ks. kuvat molemmin puolin). Naisten hartiahuput olivat edestä napitettavia tai avoimia, jotta ne sai puettua hunnun päälle. Emme vaadi emmekä kiellä ketään leikkaamasta itselleen tonsuuria, mutta etenkin rastojen tms. peittäminen päähineillä on suotavaa.

Naishahmoilla väljä, pitkä mekko muodostaa puvustuksen pohjan. Säädylliseen pukeutumiseen kuului myös leukaliinallinen huntu, joka kiinnitettiin pellavamyssyyn. Nunnien pelaajille suositellaan harmaata, ruskeaa tai sinistä perusmekkoa, ja lisäksi huntua, jonka ohje tulee sivustolle myöhemmin (ks. sivun ylälaidan kuva sistersiläisnunnista). Suurimmalla osalla pelaajista lienee jonkinlainen mekko olemassa, mutta kovin muinaissuomalaiset ns. Euran puvun kaavalla tehdyt mekot eivät tässä ole autenttisia, eivätkä myöskään istuvammat myöhäiskeskiaikaiset kirtlet.

Pyhiinvaeltajia.

Pelissä on muutamia pyhiinvaeltajia, joilla ei sinällään ole pukukoodia; pyhiinvaeltajien pitäisi kuitenkin ainakin joissain määrin olla tunnistettavissa viitan, sauvan ja hatun perusteella.

Väljä mekko on helppo kaavoittaa, mutta mikäli haluaa lähestyä peliä syynä tehdä uusia vaatteita, voi mallia katsoa esimerkiksi Herjofsnäsin mekoista 38 ja 42. Kangas oli arvokasta, ja esim. Herjofsnäsin löydöissä on esim. hihat toteutettu välillä hyvin mielenkiintoisesti. Myös sivukiilat, joilla saatiin aikaan myös hihan istutus, on Herjofsnäsin mekoissa tehty kolmesta tai neljästä pitkästä kangaskappaleesta (kaava). Herjolfsnäsin löydöt ovat jonkin verran myöhäisempiä kuin mitä pelin aikakausi on, mutta niiden kaavoja voi hyvin käyttää pohjana maalaismekolle. On myös mahdollista yksinkertaistaa mallia "varhaisemmaksi" (kaava) tai hyödyntää modernien kankaiden suhteellista edullisuutta ja kaavoittaa mekko mahdollisimman vähille saumoille (kaava).

Miesten myssy ja muita vaatteita Maciejowskin raamatusta.

Päähineet

Nunnahahmojen hunnun pukemisen ohjeet tarjoaa Neulakko. Maallikkohahmoille käy hyvin yksinkertainen huntu + leukaliina: ks. demo sekä Pyhän Birgitan myssy, variantit yksi ja kaksi.

Lisäys 21.3.2012: Rakan lisäohje myssyn tekemiseen.

Oheista kuvaa vastaavan miesten myssyn kaava.

Kengät ja asusteet

1200-luvulla muotikengät olivat melko teräväkärkisiä. Näitä ei kuitenkaan ketään vaadita tekemään, vaan tavalliset nahkakengät käyvät hyvin. Kaikki historiallisten mallien mukaiset nahkakengät käyvät mainiosti. Nykykengistä maihareiden sijaan on syytä hankkia sotilassaappaat tai muut ei liian silmiinpistävän modernit nahkakengät.

Vyöhön ripustettavat tai nauhasta kannettavat pussukat ja laukut ovat suotavia taskujen korvikkeita.

Rakka Salminen, toim. M.H.